Retkemme Ainolaan

Matka Ainolaan oli yllättävän lyhyt, joten mitään ei oiken ehtinyt tapahtua.

Heti kun pääsimme Ainolan pihaan, jouduimme odottamaan ötököiden kiusaamina  että saisimme lippumme/tarramme.

Heti kun näimme päätalon paremmin, huomasin että sen perustukset oltiin tehty kivistä. Tai lohkareista, miten vain. Kukaan muu ei tosin ollut niistä sen kiinnostuneempi.

Ainolan tunnettu puutarha oli hyvin kaunis. Omenapuut, kukat, ja marjapuskat olivat hyvin hoidettuja ja muutenkin…eläviä, kai?

Itse tosin huomasin kannon, jossa kasvoi sieniä.

 

Mennessämme haudan suuntaan, menimme saunan ohi, ja ilmeisesti he olivat juuri tekemässä tervaa (tai jotain). Se kirveli silmiäni, joten se ei ollut hirveän mukavaa.

Kun pääsimme haudalle, kaikki kyseenalaistivat Ainon nimen pienempää kokoa. Oppaamme tosin myöhemmin selitti,  että  tämä oli Ainon oma päätös. En ole varma, uskonko häntä.

Kun menimme sisälle, oppaamme kertoi Sibeliuksen muotokuvista, ja miten Sibelius itse laitoi hevosenkengän patsaansa käteen, koska ilmeisesti hänen mielestään patsas näytti liian vihaiselta.

Kysyin oppaalta Flyygelin takana olevasta taulusta, ja hän kertoi miten Sibelius ja Aino olivat menettäneet yhden tyttäristään, ja Sibeliuksen taiteilija-ystävä lahjoitti taulun heille, jotta se auttaisi heidän suruaan.

Lähtiessämme kävimme….(ravintolassa? Puodissa?) joka oli Ainolan vieressä. Vasta siellä  huomasimme, että Anette ei päässyt mukaan retkelle….

Synopsis ensimmäisistä päivistä

Ensimmäiset päiväni Spesiassa ovat olleet….mukavia, paremman sanan puutteessa. Hieman ovat uudet asiat stressanneet, kuten tunneille ehtiminen ja muiden luokkalaisten suhtautuminen asioihin, jotka ovat minulle tärkeitä, mutta onneksi tähän mennessä ei ole tullut ongelmia niiden suhteen. Olen kitunut myös migreenissä muutaman tunnin, mutta selvisin siitä suhteellisen hyvin. Ruoka on ollut hyvää, opettajat ovat olleet mukavia, ja olen tuntenut oloni tervetulleeksi.

Sitten asiaan: minkä arvosanan haluaisin.

Luettuani liittämäsi sivut paremmin, haluaisin tähdätä kolmoseen jokaisessa alueessa. Suunnittelussa ja toteutuksessa haluaisin tähdätä viitoseen, mutten ole varma pystynkö siihen. Haluaisin ainakin yrittää. Typografiassa tähtään neloseen, mutta en ole täysin varma olenko hyvä siinä alueessa, ja sivut eivät oikein auttaneet tämän kanssa. Muut sivujen käsittelemät alueet ovat minusta sunnilleen yhtä vaikeita, eikä minulla ole niihin liittyviä erityisemmin positiivisia tai negatiivisia mielipiteitä.

Koko tutkinto vaikuttaa mielestäni erityisen kiinnostavalta. Toivon että yhteistyömme ylittää molempien odotukset, Pete.